Viikko VII - filmijuhlia ja hiljaiseloa

Mennyt työviikko oli kohtalaisen hiljainen. Alkuviikosta tuli pari uutta tiedustelua, ja niiden ja vanhempien tiedustelujen kanssa viikko eteni omalla painollaan pitkälti.

Jälleen kerran huomasin, kuinka vaikeita golfvaraukset voivat olla. Torstaina ja perjantaina sain taas soitella useaan otteeseen eri kentille, kun yritin sovittaa toukokuussa saapuvan asiakkaan tiiajat toisiinsa.

Koska toimiston pomo oli lomalla, ei meillä myöskään käynyt yhteistyökumppaneita vierailulla, niin sikäli oli varsin rento ja hiljainen työviikko.

Vaikka töissä oli hiljaista, vapaa-aika piti minut sitäkin kiireisempänä. Jameson Dublin International Film Festival jatkui, ja minähän otin hyödyn irti. Minun osaltani festivaalit oli kymmenkunta elokuvaa, sekä upea Danny Elfmanin filmimusiikista koostuva konsertti, jonka tarjosi RTE:n orkesteri. Ehdottomasti yksi kokemieni livekonserttien kohokohdista oli kuulla Simpsonien tunnusmusiikki livenä paikan päällä. Loppuilta meni hymyillessä.

Viikko VI - sairastelua ja elokuvajuhlia

Kuudes viikko alkoi töissä kiireisesti. En tiedä johtuiko se yhden työntekijän lomasta tällä viikolla,mutta maanantaina ja tiistaina tuli taas uusia kyselyitä sisään suhteellisen reilulla kädellä.

Keskiviikkokin meni töissä ripeästi alkuviikosta tulleiden, ja vähän myös sitä aikaisemmin tulleiden tilausten kanssa, ja yksi vierailija Hilton-hotelleista piti työtahdin tiukkana.

Keskiviikkoiltana sain vatsaflunssan, joka piti minulle seuraa perjantai-iltapäivään asti.

Viikonlopun olen nauttinut Jameson Dublin International Film Festivalista. Kaupungissa pyörii 11 päivää laatuelokuvia eri puolilta maailmaa, ja kyllähän sitä suomalainen, Midnight Sun Film Festivaliin rakastunut elokuvien ystävä on onnensa kukkuloilla,kun pääsee katsomaan esimerkiksi taltiointia iranilaisesta elokuvaohjaajasta tämän olleessa kotiarestissa kantaaottavien elokuviensa takia. Näkemistäni elokuvista kirjoitan tarkemmat analyysit/arvostelut siviiliblogiini Marakattina Maailmassa.

Eipä tässä tällä kertaa muuta, leuka pystyyn ja kohti seuraavaa työviikkoa.

Viikko V - hiljaista

Viides työviikko on ollut varsin hiljainen.

Laskutin ensimmäistä kertaa asiakasta, mutta hirveästi muuta uutta ei tällä viikolla ole tapahtunut.

Torstaina ja perjantaina esimies lähetti minut tutustumaan rannikolle. Torstaina kävin Howthin kalastajakylässä, jossa oli paljon suuria verkkoja rannoilla, ja jossa tuoksui tuore kala. Oli mukava paikka, ja varmaan vielä mukavampi, jos sää olisi vähemmän harmaa.

Perjantaina kävin DART-junan toisessa päässä, Brayn pikkukaupungissa, jossa oli pitkä kivinen ranta ja komeat aallot. Sinnekin aion mennä uudestaan keväämmällä sään ollessa vähän parempi.

Lauantaina päätin viettää vapaapäiväni GPS:n kanssa, ja menin Dun Laoghairen satamaan hakemaan muutaman geokätkön. Se on hyvä tapa tutustua uusiin paikkoihin. Dub Laoghaire on mukava alue, vaikka ei siellä hirveästi muuta, kuin komeita veneitä vaikuttanut olevan.

Viikko IV - sekaannuksia

Mennyt viikko oli kiireinen, vaikka uusia kyselyitä ei virrannutkaan samaan tahtiin kuin edeltävillä viikoilla.

Jos toimistolla on neljä ihmistä, mutta työajat ovat hieman erilaisia, tulee sekaannuksia varausten kanssa helposti. Tällä viikolla on paikkailu hieman niistä syntyneitä virheitä.

Sen lisäksi, että meidän toimistolta käy ihmisiä aina välillä tutustumassa hotelleihin tai muihin kohteisiin, tekevät he myös vierailuja meidän toimistolle. Tällä viikolla kävi yksi maaseudulla aktiviteettikeskusta ja hotellia pitävä mies kertomassa meille, mitä kaikkea heidän yrityksellään on tarjottavana. Tämän lisäksi saimme vieraaksi myös yhtä hotellia edustavan ihmisen, joka kertoi meille hotellinsa palveluista.

Töissä on mukavaa, mutta onneksi on vapaa-aikaakin, jolloin voi kierrellä kaupunkia ja paimentaa paikallisia partiolaisia.